Suomalaisen puhallinmusiikin historiaa

by Kari Laitinen :: 2001

Ensimmäiset sotilassoittokunnat perustettiin Suomessa 1700-luvulla, jolloin Suomi kuului Ruotsin kuningaskuntaan. Soittokunnat koostuivat aluksi pääasiassa klarineteista, fagoteista ja käyrätorvista ja niiden esittämä musiikki oli pääasiassa Euroopasta kulkeutunutta käyttömusiikkia.

Venäjän vallan aikana (1809-1917) sotilassoittokunnat muuttuivat vaskisoittimissa tapahtuneen teknisen kehityksen myötä yhä vaskipitoisimmiksi, kunnes 1800-luvun puoliväliin mennessä vasket olivat syrjäyttäneet puupuhaltimet lähes kokonaan.


Adolf Leander, Suomen torvisoiton isä

Puhtaisiin torvisoittokuntiin Suomessa siirryttiin viimeistään 1880-luvulla, kun Helsingissä toimineen Kaartin pataljoonan kapellimestari Adolf Leander (1833-1899) uudisti soittokuntien kokoonpanon ja ohjelmiston perinpohjaisesti. Sotilassoittokunnissa ryhdyttiin trumpettien ja pasuunoiden sijaan suosimaan kornettiperheen soittimia.

Leander vaikutti ratkaisevasti myös suomalaisen torviseitsikkomusiikin syntyyn, millä oli suuri merkitys harrastajamusisoinnin nousuun. Tästä syystä häntä onkin ansaitusti kutsuttu Suomen torvisoiton isäksi. Torviseitsikon soittimiin kuuluivat es-kornetti, kaksi b-kornettia, alttotorvi, tenoritorvi, baritonitorvi ja tuuba, ja niitä perustettiin tehtaiden, myllyjen sekä erilaisten aatteellisten yhdistysten ja kansalaisliikkeiden yhteyteen.

Vaikka seitsikoiden ohjelmisto oli voittopuolisesti ulkomaista populaarimusiikkia ja suomalaisia kansanlaulusovituksia, on niille tehty alkuperäissävellyksiä myös taidemusiikin puolella. Muun muassa Jean Sibelius (1865-1957) ja Leevi Madetoja (1887-1947) ovat säveltäneet torviseitsikoille joukon pikkukappaleita.


Seitsikkojen kulta-aika ja puhallinmusiikin kehittäjiä

Torviseitsikkojen kulta-aikaa oli 1910-luku, jonka jälkeen niiden suosio alkoi hiljalleen hiipua jazz-musiikin murroksen myötä. Samaan aikaan tapahtui muutoksia myös sotilassoittokunnissa, kun sotilaskapellimestari Lenni Linnala (1878-1947) ryhtyi uudistamaan torvisoittokuntia täydellisiksi puhallinorkestereiksi. Uudistusyö oli kuitenkin hidasta ja monissa soittokunnissa jatkettiin torvikokoonpanoilla aina toiseen maailmansotaan asti.

Sodan jälkeen Linnalan työtä soittokuntien kehittämisessä puhallinorkestereiksi jatkoi Artturi Rope (1903-1976), jota pidetään nykyisen puhallinorkesterisoitinnuksen uranuurtajana. Rope sovitti puhallinorkestereille suuren määrän taidemusiikkia ja loi näin perustan suomalaiselle sinfoniselle puhallinorkesteriohjelmistolle. Ropen työn jatkajia puhallinmusiikin sovittajina ovat olleet muun muassa sotilaskapellimestari Teuvo Laine (1930-1996) sekä Helsingin Poliisisoittokunnan pitkäaikaisena kapellimestarina toiminut Arthur Fuhrmann (1930-), joka tunnetaan myös tuotteliaana säveltäjänä ja aktiivisena musiikkialan järjestöihmisenä.


Suomalainen puhallinmusiikki ja sen tekijät

Vaikka suomalainen puhallinorkesterimusiikki on ollut kautta aikojen enimmäkseen sovitettua musiikkia, maassamme on ollut aina myös puhaltimille kirjoittavia säveltäjiä. Suomalaiset säveltäjät ovat kuitenkin vasta 1970-luvulta lähtien alkaneet laajemmin kartuttaa puhallinorkestereiden ohjelmistoa puhallinorkestereille sävelletyllä konserttimusiikilla.


Tauno Marttinen

Tauno Marttinen (1912-) on yksi kaikkien aikojen tuotteliaimmista suomalaisista säveltäjistä, jonka noin 400 teosta käsittävässä säveltuotannossa ovat edustettuna lähes kaikki taidemusiikin lajit. Marttinen on yksi ensimmäisistä puhallinorkesterille kirjoittaneista taidemusiikin säveltäjistä, ja hänen puhallintuotantoonsa kuuluvat teokset "Pohjola" (1970-1977), "Yö linnakkeessa" (1978), "Sirius" (1980), "Adagio" (1982), "Juhlasoitto" (1982) sekä "Konsertto puhallinorkesterille" (1984).


Leonid Bashmakov

Leonid Bashmakovin (1927-) tuotannossa puhaltimet ovat vahvasti esillä. Hän on säveltänyt puhaltimille useita konserttoja sekä paljon kamarimusiikkia. Pasuunalle ja puhallinorkesterille sävelletty värikäs "Trombonidol" (1993) edustaa säveltäjän konsertoivien teosten sarjaa. Muita varhaisempia teoksia puhallinorkesterille ovat "Etappeja" (1968), Alkusoitto ”1971” (1971), "Preludi ja Scherzo" (1973), "Crescendo" (1980) sekä "Aubades and Serenades" (1991) sinfoniaorkesterin puhaltimille.


Luis Pasquet

Luis Pasquet (1917-) on uruguaylaissyntyinen säveltäjä ja kapellimestari, joka on asunut Suomessa 1970-luvulta lähtien. Hänen musiikkinsa on kiinnostava sekoitus impressionismia, ekspressionismia ja jazzia, joiden joukkoon on lisätty eteläamerikkalaisia sävyjä. Puhallinorkesteriteoksista "Kolme punaista tangoa" on impressionistinen mielikuva argentiinalais-uruguaylaisesta tangosta ja "Laulu appelsiinitarhoille", "Laakson kukat" ja "Vanha karnevaali" ovat eteläamerikkalaisten kansantanssirytmien inspiroimia.


Lasse Eerola

Lasse Eerolan (1945-2000) sävellystuotannon perustana ovat teokset puhaltimille. Pedagogina hän on ottanut erityisesti musiikinopiskelijat huomioon säveltämällä näille paljon kamarimusiikkia. Parhaimmillaan Eerolan tyyli tulee esille juuri hänen puhallinorkesterille säveltämissä teoksissa kuten kansainvälisestikin suositussa "Muunnelmissa puhallinorkesterille" (1975/1988), "Fantasiassa klarinetille ja puhallinorkesterille" (1986) ja dynaamisissa juhlafanfaareissa (1984, 1985, 1987 ja 1996). Muita Eerolan puhallinorkesteriteoksia ovat "Syksyisiä kuvia" (1985), "Sarja puhallinorkesterille" (1992) ja "Musiikkia vaskikvintetille ja puhallinorkesterille" (1998).


Harri Wessman

Suomalaisessa musiikissa uusromanttista suuntausta edustavan Harri Wessmanin (1949-) musiikille on ominaista joustava rytmin käsittely ja lyyrisyys. Puhallinteoksissa nämä musiikilliset piirteet ja käyttömusiikin selkeys nivoutuvat hyvin yhteen. Teokset "Kälviä" (1995) ja "Kuopio" (2000) on sävelletty juuri nuorisopuhallinorkestereita varten, mutta myös Wessmanin muut puhallinorkesteriteokset "Loitsupuhallus" (1984), "Kanen teema" (1986), "Alla Marcia" (1988) ja "Mia’s Rhythm" (1991) kuuluvat monen nuoriso- ja harrastajapuhallinorkesterin ohjelmistoon. Vaativampaa konserttimusiikkia edustaa baritonitorvelle ja puhallinorkesterille sävelletty "Preludi ja toccata" (2001).


Atso Almila

Säveltäjä ja kapellimestari Atso Almila (1953-) on työskennellyt monipuolisesti eri musiikin aloilla. Almilan puhallinorkesteriteosten tyyli noudattaa käyttömusiikin hengessä melko perinteisiä ja tonaalisesti selkeitä ihanteita, joissa saattaa esiintyä myös populaarimusiikista lainattuja aineksia. Tämä käy hyvin ilmi hänen lyhyissä konserttikappaleissaan "Konserttimarssi" (1979), "Allegro agitato" (1986) ja "Juhlasoitto" (1987), mutta myös laajemmissa teoksissa "Konsertto kahdelle klarinetille ja puhallinorkesterille" (1980) ja "Visions from the North" (1997), joista jälkimmäisessä voidaan käyttää myös valoja ja ilotulitteita kuvaamaan revontulia.


Rautavaara ja Sallinen

Myös kansainvälisesti tunnetut säveltäjämme Einojuhani Rautavaara (1928-) ja Aulis Sallinen (1935-) ovat tehneet musiikkia puhallinorkesterille. Rautavaaran "Sotilasmessu" (1968) on sävelletty sinfoniaorkesterin puhaltimistolle ja saksofoniryhmälle, kun taas urkukonsertto "Annunciations" (1976-77) on kirjoitettu uruille, vaskikvintetille ja sinfoniselle puhallinorkesterille. Sallisen "Chorali" (1970) on sävelletty sinfoniaorkesterin puhaltajille, ja hänen "Palatsi"-oopperansa pääteemoista rakentuva "Palace Rhapsody" (1996) on kirjoitettu suurelle puhallinorkesterille.


1990-luku - puhallinorkesterimusiikin uusi nousu

1970-luvulta lähtien uusi suomalainen puhallinorkestereille sävelletty konserttimusiikki on kuulunut enimmäkseen vain ammattipuhallinorkestereiden ohjelmistoon. Viimeisen vuosikymmenen aikana suomalaisten puhallinharrastajien taso on kuitenkin selvästi noussut ja uuden kotimaisen konserttiohjelmiston tarve kasvanut. Säveltäjät ovat entistä kiinnostuneempia puhallinorkestereiden tarjoamista mahdollisuuksista ja alkaneet säveltää näille uutta sinfonista konserttimusiikkia.

Taidemusiikin säveltäjistämme yksittäisiä teoksia puhallinorkesterille ovat 1990-luvulta lähtien tehneet muun muassa Harri Ahmas ("Hic et nunc", 2000), Kalevi Aho ("Tristia", 1999), Kimmo Hakola ("Triumph",1997), Tuomas Kantelinen ("Ghosts", 2000), Timo-Juhani Kyllönen ("Meren kaupunki", 1999) ja Magnus Lindberg ("Zungenstimmen", 1994 ja "Grand Duo", 1999-2000). Myös muutamat jazz-taustan omaavat säveltäjät ovat tehneet perinteistä konserttimusiikkia suurelle puhallinorkesterille. Näistä mainittakoon Petri Juutilainen ("Tapahtuipa kerran Karjalassa", 1997), Kirmo Lintinen ("YTY", 2000), Antti Rissanen ("Suite Nostalgie", 1999) ja Arttu Takalo ("The Wastelands", 2000).

Yksittäisten säveltäjien puhallinorkesterikokeilujen lisäksi muutamat leimallisesti puhallinorkesterille kirjoittaneet konsertti- ja viihdemusiikin säveltäjät ovat nousseet esiin 1990-luvun aikana.


Jukka Linkola

Jukka Linkola (1955-) tunnetaan säveltäjänä, joka liikkuu vaivattomasti eri tyylilajeissa. Puhaltimille Linkola on säveltänyt useita konserttoja ja puhallinorkesteriteoksia, joista varsinkin "Wedding Music" (1998) on saanut näkyvän sijan suomalaisessa puhallinorkesteriohjelmistossa. "Konsertto saksofonille ja puhallinorkesterille" (1999), jota leimaa useat kadenssit ja äärimmilleen viety saksofonin ääniala, edustaa säveltäjän puhallinkonserttojen sarjaa. Muita Linkolan puhallinorkesterille säveltämiä teoksia ovat "Tango Tarantella" trumpetille ja puhallinorkesterille (1995) ja "Sisu" (1999).


Jukka-Pekka Lehto

Jukka-Pekka Lehto (1958-) tunnetaan parhaiten puhallinmusiikkipiireissä. Teoksessa "Concertino" pasuunalle ja puhallinorkesterille (1995) Lehto käyttää useita moderneja tehokeinoja. "Fantasia concertante" huilulle ja puhallinorkesterille (1998) lisänimeltään ”il sonno” on matka unien ja piilotajunnan maailmaan. Muista Lehdon teoksista voidaan mainita "Suita I" (1991) ja "Suita II" (1994) ja "Kellojen legenda" (1997).


Priit Raik

Virolaissyntyisen Priit Raikin (1948-) musiikille on ominaista kansainvälinen puhallinsointi, jossa on vaikutteita sekä venäläisestä että amerikkalaisesta puhallinmusiikista. "Kolme kappaletta puhallinorkesterille" on kiinnostava esimerkki perinteisten ja modernien sävellystekniikoiden yhdistämisestä ja tarjoaa esittäjälle rytmisiä haasteita.


Jukka ja Markku Viitasaari

Kiinnostavimpia viime vuosikymmenellä esiin nousseista puhallinmusiikin säveltäjistä ovat veljekset Jukka (1961-) ja Markku Viitasaari (1966-), jotka molemmat ovat keskittyneet säveltämään erityisesti nuorille sopivaa rytmistä käyttömusiikkia.

Jukka Viitasaaren rocktausta tulee hyvin esille hänen nuorisopuhallinorkestereille sävelletyissä vauhdikkaissa kappaleissa kuten "Mollipop" (1995), "Beatmarssi" (1995) "Brasilian pojat" (1997) ja "Veli Nopea" (1998). Säveltäjän vaativampaa konserttimusiikkia edustaa muun muassa kansainvälisestikin huomiota herättänyt "The Missing Season" (2001).

Markku Viitasaaren "Fanfaarimarssi" (1988) on lyhyt, mutta värikylläinen juhlafanfaari, "Upside Down in a Roundabout" (1989) letkeää swing-musiikkia ja "Inconscius" (1992) vaativampi konserttikappale. "Soulbeat" (1987), "Yksi teema" (1994) sekä "Proggis" (1998) ovat taas nuorisolle kirjoitettua rytmimusiikkia.


Timo Forsström

Timo Forsström (1961-) toimii laajasti kevyen musiikin eri kentillä, niin säveltäjänä kuin sovittajana. Forsströmin teoksista vauhdikas konserttimarssi "Castle Park" (1996) on ollut erityisen suosittu, mutta myös "Majakkasaari" baritonitorvelle ja puhallinorkesterille (1992), "Taivallahti Blues" (1992) ja "On the Long Road" (1993) ovat saaneet hyvän vastaanoton puhallinorkestereiden keskuudessa.


Raine Ampuja

Raine Ampuja (1958-) tunnetaan sotilaskapellimestarina, jolla on laaja kosketus suomalaisen puhallinmusiikin koko kenttään. Hänen puhallinorkesterille säveltämästä konserttimusiikista tunnetaan parhaiten teokset "Reverie" (1988) ja Kalevalan mytologiasta kumpuava "Magic" (1998).

Muista tämän päivän puhallinmusiikin tekijöistä konserttimusiikkia ovat säveltäneet Asko Vilén (1946-), muun muassa "Episodit" (1989) ja "Sarkastinen tanssi" nro 1 (1986) ja nro 2 (1987) sekä Timo Katila (1956-), jonka "Sinfonia puhallinorkesterille" on ensimmäinen suomalainen puhallinsinfonia. Suomalaisen tattoo-perinteen primus motor Juhani Leinonen (1948-) on säveltänyt pääasiassa marsseja, mutta myös kevyttä viihde- ja konserttimusiikkia kuten "Ruukinmäkisarjan" (2001). Timo Hytösen (1955-) vahva bluesmarssi "Sininen paraati" voitti Puolustusvoimien ja MTV:n marssisävellyskilpailun vuonna 1986. Myös hänen tunnelmallista jazz-balladiaan "Song for Sunday" (1995) on esitetty paljon. Nuoremman polven puhallinmusiikin säveltäjistä voidaan mainita vielä Harri Mäntynen (1963-), Ilppo Hiekkanen (1964-), Pasi-Heikki Mikkola (1965-) ja Janne Ikonen (1975-).


Originally printed as ISBN 952-5076-17-2 (2001)