Modest Musorgski-Kalevi Aho: Kuoleman lauluja ja tansseja

by Kalevi Aho

Modest Musorgski (1839-1881) sävelsi merkittävimmän vokaaliteoksensa Kuoleman lauluja ja tansseja ystävänsä Arseni Golenishtshev-Kutuzovin runoihin. Neliosaisen sarjan kolme ensimmäistä laulua valmistuivat 1875 ja neljäs laulu (Sotapäällikkö) vuonna 1877. Musorgskin tarkoitus oli säveltää sarjaan vielä neljä muutakin osaa, mutta tämä suunnitelma ei koskaan toteutunut.

Sarjan kaikissa lauluissa on lähtökohtana samantapainen tilanne: kuolema tulee paikalle ja riistää ihmisiä ennenaikaisesti elämästä. Ensimmäisessä laulussa (Kehtolaulu) äiti valvoo sairaan lapsensa kehdon ääressä, kunnes kuolema saapuu ja tuudittaa lapsen pois elämästä. Toisessa laulussa (Serenadi) kuolema tulee tuntemattoman ritarin hahmossa sairaan tytön luo, laulaa tälle serenadin ja ottaa lopulta hänet omakseen. Trepak-laulussa juopunut talonpoika on eksynyt lumimyrskyssä tieltä. Kuolema tanssii juopuneen kanssa trepakia, kunnes tämä uupuu lumihankeen uneksien sitä ennen kesän lämmöstä. Sotapäällikkö alkaa taistelun melskeen kuvauksena. Kun ilta hämärtyy ja vain kaatuneet ova jääneet taistelukentälle, kuolema ratsastaa uljaan ratsun selässä sotapäällikkönä kentälle, julistaa voittonsa ja ilmoittaa, että kuolleille ei tule koskaan olemaan ylösnousemusta haudoistaan.

Kuoleman lauluista ja tansseista puuttuu kaikkinainen lempeys ja lohduttavuus - kuolema esitetään teoksessa yksinomaan julmana ja säälimättömänä. Sarjan jokainen laulu on muodoltaan kaksiosainen - alussa esitetään osan lähtökohtatilanne ja loppupuolella itse kuoleman saapuminen.

Instrumentoin Kuoleman lauluja ja tansseja keväällä 1984 laulaja Martti Talvelan pyynnöstä. Talvela halusi nimittäin esittää tätä nerokasta sarjaa myös orkesterin solistina, mutta ei löytänyt teoksen jo olemassaolevista soitinnuksista itselleen sopivaa versiota bassolle ja orkesterille. Soitinnus kantaesitettiin 1.10.1984 Minneapolisissa Neville Marrinerin johtaman Minneapolisin sinfoniaorkesterin konsertissa.

Keskeinen tavoitteeni sarjaa soitintaessani oli toisaalta säilyttää teoksen alkuperäisluonne, mutta toisaalta myös antaa sille uusia vivahteita ja korostaa sen sisällöllisiä ulottuvuuksia vielä alkuperäistä pianoversiota selkeämmin ja konkreettisemmin.

Sovituksessa on pyritty "psykologiseen instrumentointiin". Runojen alkuperäinen sisältö on analysoitu aluksi tarkoin, samoin Musorgskin antama sävelellinen tulkinta runoille. Tämän jälkeen on kyseeseen tulevista vaihtoehdoista ja soittimista valittu ne, joilla on eniten substanssia juuri kaivatun musiikillisen ilmaisun esilletuomiseen. Tekstuuria on rikastettu paikoin myös uusin vastamelodioin ja kontrapunktiäänin, jotta soitinnus soisi täyteläisemmin ja rikkaammin. Kaiken kaikkiaan sarjassa on pyritty välttämään liian neutraalia instrumentointia.

Kuoleman lauluja ja tansseja on loppua kohti kasvava ja huipentuva kokonaisuus. Sarjan ensimmäinen todellinen fortissimo esiintyy vasta Serenadin loppusoinnussa. Trepakin lumimyrskyn kuvauksessa esiintyy jo pitempiaikainen orkesterin tutti. Vielä rajummin alkaa Sotapäällikkö -osa taistelun kuvauksineen, joka on pyritty toteuttamaan melkein naturalistisesti. Sarja huipentuu lopulta kuoleman triumfimarssiin Sotapäällikön lopussa.

Osien sävellajit (as, cis, c, ja as) eivät ole alkuperäiset, sillä alun perin keskirekisterille sävelletyn sarjan soitinnus perustuu Pavel Lammin toimittamaan bassoversioon, jossa sävellajeja on alennettu alkuperäisestä. Bassoversion sävellajit sopivat mielestäni teokseen kuitenkin ihanteellisesti. Sarjaa kehystävä as-molli on soinniltaan hyvin tumma, jousilla melkein resonoimaton sävellaji, minkä vuoksi se sopii parhaalla mahdollisella tavalla ilmentämään tämän merkillisen sävellyksen synkkyyttä. Kuoleman sävellajina as-mollia on käyttänyt myös Leos Janácek oopperoissaan, ja Musorgski ja Janácek innoittajinani olen itse käyttänyt as-molli-sointua kuoleman sointuna Hyönteiselämää-oopperan päivänkorentokohtauksessa.