Pehr Henrik Nordgren

Aloin Agnus Dein kirjoittamisen viime kesänä [1970]. Ensimmäinen osa valmistui lokakuussa juuri ennen Japanin matkaani. Koko teos tuli valmiiksi Osakassa tämän vuoden helmikuussa.

Agnus Dein eräänlaisena perusajatuksena on ihmisen kärsimyksen valottaminen eri näkökulmista: köyhyys, nälkä, luonnon saastuminen, kuolemanpelko, yksinäisyys, sota jne. Tekstimateriaali ei ole yhtenäistä, josta syystä sävellystä tuskin voidaan pitää oratoriona, vaan pikemminkin halusin nimittää sitä sinfoniaksi. Sitä mikä eri osia yhdistää, on kirjallisesti mahdotonta ilmaista. En siis voi sanoin motivoida tekstivalintaani, koska musiikissa on olemassa aspekteja, joita ei voida ilmaista sanoin – muutenhan emme tarvitsisi musiikkia.

Ensimmäisessä osassa olen käyttänyt vanhaa karjalaista runoa, joka on tuntemattoman kauppamiehen kirjoittama. Runo voidaan käsittää täysin yleisinhimillisesti ja se, minkä se ilmaisee, on tänäkin päivänä ajankohtaista.

Toinen osa on laajin. Tekstimateriaali on otettu Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen eri pamfleteista ja julkaisuista; sen lisäksi siihen sisältyy japanilainen Bashon kirjoittaman haikuruno, jota otin vapauden käyttää – tavallaan ironisesti – ilmaistakseni sitä painostavaa tunnelmaa, jota voi kokea erään maailman likaisimpien kaupunkien, Osakan, tumman taivaan alla. Kokonaisuutena osa on eräänlainen tekstikollaši luonnon saastumisesta. Siinä ei ole mitään runollista, vaan tavallisia ääniä arjesta, ääniä joita kuullaan, mutta jotka useimmiten hukkuvat massoihin.

Kolmatta osaa voidaan pitää intermezzona. Se muodostuu kolmesta täysin erilaisesta runosta, joista kiinalainen on luonteeltaan tunneperäinen ja subjektiivinen.

Finaalissa käytän latinalaista Agnus Dei -tekstiä. Osaa ei pidä ottaa kirkollisena musiikkina, korkeintaan ’uskonnollisena’. Toivon, että yleisluontoinen teksti palvelee musiikin päämäärää ja yhdistää sinfonian pohjana olleita ideoita.

© Pehr Henrik Nordgren
(Radion sinfoniaorkesteri)
(kommentti teoksen kantaesitykseen 11.5.1971)